Ravitreenistä ratsutreeniin?

Jorinoita pääni sisällä - Ajatuksia Seelasta ratsuna

Kun yhteinen taipaleemme Seelan kanssa alkoi, minulla oli tapana kirjoitella ajatuksiani ylös. Jaan joitakin sen aikaisia mietteitä seuraavaksi. Näiden ajatusten pohjalta on sitten helpompi alkaa selostaa varsinaista koulutusprojektia. Seuraavaksi siis luvassa satunnaista tajunnan virtaa! :D

Paljon kuulee puhuttavan lämminverisen ravihevosen sopimattomuudesta ratsun rooliin. Olen useasti kuullut huolenilmaisuja etenkin rakenteellisiin seikkoihin kohdistuen.

Olen tässä kohden itse kamppaillut samojen huolenaiheiden kanssa. Jalostussuuntaus kautta aikain on pyrkinyt korostamaan ravihevosilla hyvin erilaisia piirteitä ja ominaisuuksia verrattaessa ratsuhevosrotuihin.

Oli hevonen rodultaan tai käyttötarkoitukseltaan mikä vain, olemusta on joka tapauksessa aina tarkkailtava. Hevosenkäsittelyssä ensisijaista on huolehtia hyvinvoinnista ja terveydestä. Ihmisen asettamat tavoitteet tulevat vasta näiden jälkeen. Olemme kuitenkin elävien, tuntevien olentojen kanssa tekemisissä.

Nämä ihmisen asettamat tavoitteet luovatkin sitten raamit omalle hevosharrastukselle. Jokainenhan haluaa löytää omaan käyttötarkoitukseen mahdollisimman passelisti soveltuvan kumppanin karvakorvien monenkirjavasta joukosta.

Seelan kohdalla kävin pitkällisen pohdinnan kypsytellessäni ajatusta ratsukoulutuksesta. Aloitin määrittelemällä termiä ”ratsu” itselleni. Jollekin ratsu on hevonen, joka kykenee rakenteensa ja dynamiikkansa puolesta kohoamaan esimerkiksi nykyisten kouluratsastusihanteiden mittakaavassa taso tasolta ylöspäin. Toiselle ratsun määritelmään riittää, jos hevosen selässä voi istua.

Kiitos Merjalle kuvista!

Myönnän, että määritelmää pohtiessani en viisastunut yhtään. Monestakin syystä. Seela oli pitkällisen ravihevosjalostuksen tuotos. Ravihevosien rakenteessa löytyy toki paljonkin keskinäisiä eroja – jokainen on yksilö. En osannut yhtään arvioida rakenteen puolesta mahdollista soveltumista selkään kohdistuvan taakan kannatteluun. Toisena ongelmana oli tavoitteiden puuttuminen. En vain osannut muodostaa mitään sen suurempia tavoitteita tammalle. Se oli minulle täysin uusi tuttavuus, jolla ratsastushistoriaa ei ollut.

Tämänlainen ”päivä kerrallaan” eläminen oli vapauttavaakin. Jos koittaisikin päivä, jolloin nousen Seelan selkään ja huomaan että se ei hommaan sovellu, se sopii. Ja jos vaikuttaisikin sopivan, terveys ja hyvinvointi ovat kuitenkin etusijalla.

Eihän tämänlainen ajattelutapa ihan ongelmatonta ole. Hevonen on tunnettava varsin hyvin, jotta huomaa hyvinvoinnin heikentymisestä kielivät signaalit. Joskus jopa oikeasti kipeää hevosta voi olla vaikea tunnistaa, sillä saaliseläimenä hevonen pyrkii viimeiseen asti peittämään kipuilunsa. Tämä tosin on riski, joka tulee vastaan jokaisen hevosen kanssa, rodusta riippumatta. Ja ainahan pohjimmiltaan hevosen pitäminen tapahtuu ihmislähtöisesti. Hevosharrastus ylipäätään on ihmisen keksintöä, ihmistä varten. Itsekästä, tiedän! Tätä nyt varmaan on suotta analysoida sen enempää, saisi varmasti äkkiä kirjoitettua etiikkaa käsittelevän moralisoivan romaanin.. 

Toinen linssilude meinasi hankaloittaa kuvaamistuokiota.. :D 

No, luotin että tarkkailemalla hevosen reaktioita löydän meidän rajat. Motiivini ratsukoulutukselle oli oma kiinnostukseni leppoisaa maastoilua kohtaan. Lisäksi Seela vaikutti varsin aktiiviselta ja toiminnalliselta tapaukselta, joka hyvin mielellään aina lähti laitumelta kävelyretkille kanssani. Virikkeellisyyttä varmasti oli isolla ja vaihtelevalla laitumellakin tarjolla, mutta tuskin hevosen hyvinvointia ainakaan voi suuremmin heikentää jos vie hevosta pidemmille retkille toisen ratsukon kanssa lähimaastoihin. Oman harrastusmotivaationikin ylläpitämiseksi kaipasin joka tapauksessa säännöllistä touhuilua hevosen kanssa. Ja päivittäinen käsittely luonnollisesti on paras väylä tutustua hevoseen perin pohjin.

Pidemmittä jorinoitta: En nähnyt suoranaisia esteitä ratsuhommien aloittamiselle. Seela vaikutti olemukseltaan erittäin järkevältä, selväpäiseltä ja helpolta käsitellä. Hyväntuulinen tamma oli pintapuolisesti tarkastettu terveeksi, ja sen historiassakaan ei ollut pahemmin moitteita. Näistä lähtikohdista tein siis päätöksen ruveta pitkälliseen prosessiin kohti ratsuuden saloja!

-Emilia