keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Kotiseuturetkeilyä


Ensimmäisten viikkojen aikana Seela sai rauhassa kotiutua laitumelle ja Rikun seuraan. Ensimmäinen retkemme ulos tarhasta suuntautui talliin: Kävimme tsekkaamassa miltä uusi kotikarsina näyttää. Riku edellä ja Seela perässä vaelsimme toiselle puolelle tonttia. Karsina taisi tuntua ihan mukavalta hevosen olemuksesta päätellen, ja kaikki sujui rauhallisissa merkeissä. Taas kerran sain kiittää Rikun läsnäoloa - kokemattomampi kun helposti heijastaa käyttäytymisensä toisen hevosen olemuksesta. Laumanjohtajan tyyni olemus oli sielunhoitoa tammalle.


Alkusopeutumisista selvittyämme saapui paikalle tilaamani eläinlääkäri. Taivutuskokeet olivat puhtaat, hampaat näyttivät asianmukaisilta ja yleinen terveydentila muutenkin mainiolta. Hoitotoimenpiteet sujuivat juuri kun pitääkin. Luottavainen Seela selvisi tilanteesta moitteetta.

Kävimme myös harva se päivä hoitamassa puutarhan nurmikkoa Seelan kanssa. Ihanat kesäpäivät sujuivat leppoisasti pihapiirin laitumella, välillä nurmikentällä, välillä tallissa harjaillen. Tutustumisemme jatkui hyvin rennolla meiningillä.

Rikun perään Seela kylläkin alkoi olla. Ja sitä nyt tuskin on hankala uskoa. Kahden hevosen yhteisössä toisen yksinjääminen on aikamoinen kriisi. Surullinen tamma jäi huutelemaan Rikun perään, kun lähdin ratsastamaan. Aika äkkiä kuitenkin Seela hahmotti, että kaveri ei lähde koskaan pysyvästi. Aina se sieltä tulee takaisin...




Pian koitti päivä, kun teimme ensimmäisen retken hieman etäämmälle. Ystäväni ratsasti Rikulla, minä käppäilin Seelan kanssa, ja siskoni Mari tuli mukaan kameran kera. Kiitos Marille näistä seuraavista kuvista! Mikäpä sen parempi yhtälö, kun tyyni alkusyksyn aurinkokeli ja leppoisa Riku tiennäyttäjänä.



Perin huolestuttava tilanne. Ihmeellinen pelto, ja Rikukin liian kaukana!

Kävelimme muutaman kilometrin lenkin lähipellolle. Seela olisi mielellään kävellyt koko matkan Rikun hännässä roikkuen. Käytin silti tilaisuutta hyväkseni, sillä aika harvassa oli ne kerrat kun sain hevoshommiin apujoukkoja. Nämä yhteiset retket kun tulevat olemaan melko harvassa.. 
Tutustuttiin ympäristöön ja harjoiteltiin siitä Rikun hännästä irtautumista. Taluttelin Seelaa pitkin peltoa samalla kun ystäväni treenasi Rikun kanssa omaa tahtiaan. Alkuun Seela hätääntyi aivan totaalisesti kun käännyimme eri suuntaan ratsukosta. Valpastunut eläin koitti lähteä säntäämään takaisin Rikun suuntaan. Heilutteli päätään, korvat ja silmät pyörivät päässä ja ravia oltiin jo kohta syöksymässä suin päin. Käänsin tamman rauhallisesti ympyrälle liinassani ja kelasin takaisin luokseni. Muutaman hätäisen pikkuympyrän jälkeen tamma rauhoittui seisomaan. Sitten eteneminen jatkui taas.



Ihana, turvallinen mies..


Vaadin Seelan täydellistä huomiota, ja säntäily alkoi vähentyä. Teimme paljon ympyröitä ja pysähdyksiä. Kävelimme ylämäkiä ja alamäkiä. Rikun treeni jatkui, mutta aina välillä ratsukko pistäytyi tervehtimässä meitä. Eipä ehtinyt ikävä pahemmin yltyä..

Rauha palautui maailmaan. Seela käveli kuuliaisena sinne minne minäkin. Liinakin alkoi olla mukavan löysällä. Palkkiona oli mukava kotimatka rauhassa Rikun perässä, ilman erityisempiä vaatimuksia. Olipahan tässä jo sulattelemista taas..

Kiinnitin huomiota Seelan käytökseen talutustilanteessa. Tamma kunnioitti varsin hyvin taluttajaa, ja etenkin tämänkaltainen erikoistilanne oli suorastaan jo äärirajojen testailua. Kaikki oli niin uutta. Varmasti tilanteessa vallitsi melkoinen henkinen stressi! Minä olin tyytyväinen. Tästä olisi hyvä jatkaa varsinaiseen maastakäsintyöskentelyyn.







Pian meininki oli varsin tyyntä. Kuljettiin kaikessa rauhassa sinne minne pitikin.



Peltoharjoittelumme tuli päätökseen, kun saavutettiin rento mielentila. Naapurin isäntäkin kävi morjestamassa kaunotarta.



Tämän retken päätteeksi aloin kävelytellä Seelaa lähimaastoissa ahkerasti. Ensimmäinen kokemus ympäröivään seutuun tutustumisesta oli varmistettu positiiviseksi Rikun kera. Seuraavilla retkillä Seela olikin jo heti alkuun huomattavasti tyynempi, vaikka "vetohevosta" ei enää ollut matkassa. Seikkailimme lähipeltojen ohella metsäpoluilla, niityillä, lukuisilla pikkuteillä ja muutamilla kauniilla rannoilla. Seela tyytyi minun läsnäolooni, ja malttoi rentoutua. Näiden  koko ajan leppoisammin sujuvien kävelyretkien päätteeksi oli aika siirtyä ensimmäistä kertaa ratsastuskentälle.


-Emilia





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti