Uuden elämän ensimmäinen päivä

Nämä ensimmäiset tekstini ovat aikamoista takaumaa jo useita vuosia sitten tapahtuneisiin hetkiin.

Elekeehän välittäkö!

Pitkäaikainen haaveeni tämänlaisen blogin pitämisestä on ollut melkoinen kypsymisprosessi. Viitsiikö? Miksi? No joo, onhan se osittain myös aikaansaamisestakin kiinni. Nyt viimein saan aikaan! Ehkä on hyväkin, että aikaa on kulunut. Tuleepahan kirjoiteltua vain niistä mielen syövereihin iskostuneista tähtihetkistä..

Edellisessä päivityksessä aloitin tarinan Seelasta. Asia inspiroi minua monestakin syystä, mutta jokin päivä blogini pääsee vielä nykyhetken kanssa ajan tasalle, ja Seela tässä arjessa yhäkin vaikuttaa.. Onpahan yhteinen kasvutarinamme avattu perusteellisesti näillä vanhojen muisteloilla!

Kotiutuminen

Kuten jo aikaisemmin totesin, olen kova jännittäjä. Onneksi olen myös kova valokuvaaja. Seelan purkaminen kopista ja seuraavat hetket ovat hautautuneet syvälle unholaan. Onneksi olen jossain vaiheessa kipittänyt hakemaan kameran muistini tueksi. 

Uuden hevosen saapumista on aina ihan älyttömän jännittävää seurata. Niin oli tälläkin kerralla. Hevosten keskinäinen tutustuminen ja toisiinsa suhtautuminen toki jännittää, mutta on mahtava seurata myös kuinka uusi tulokas "imee" itseensä ympäröivää, vierasta seutukuntaa. Se into millä uusi alue kartoitetaan, kuinka mielentilat käyvät jossain yläsfääreissä, kuinka nopeasti tilanne tasaantuu.. 

Yleensä uuden hevosen tullessa olen toteuttanut tietynlaisen rutiinin. Todennäköisesti tälläkin kerralla, vaikka myönnän että en tosiaan muista varmaksi! Olen yleensä vienyt tallin alkuperäiset asukit pois silmistä. Yleensä talliin, ennen kun uusi hevonen puretaan kyydistä. Sen jälkeen uuden tulokkaan kanssa käydään tekemässä tarhassa/laitumella kävelyretki niin, että kartoitetaan yhdessä laitumen rajat. Kotipaikan laidun oli varsin suuri, ja alueella oli sekä metsää, että aukeita paikkoja. Koen hyödylliseksi näyttää hevoselle mahdollisen kriisitilanteen tullessa, että mihin päin voi turvallisesti syöksyä. Koskaan kun ei tiedä kahden ison eläimen tutustumisseremonian kulusta..

Muutenkin yli-innokas Riku olisi varmasti hypännyt portilla syliin silkasta innosta, jos reviirin kunkkua ei olisi viety hetkeksi jäähylle talliin.. Ja uusi tulokas taas pysyy sopivasti tutkimassa seutukuntaa kauempana portista, kun vanha asukki tuodaan laitumelle. Seela oli sopivasti laidunkauden jäljiltä kengättä, ja Riku taas oli pysyvästi kengätön. Riskit minimoitu, jees!

Kummasti tuli Rikuunkin vauhtia. Mikä ihana nainen!

Niinhän siinä kävi, kun laskin Rikun laitumelle. Seela oli takalaitumella ihmettelemässä, kun Riku juoksi onnessaan katsomaan uutta naisystävää. Sieltä sitten lähdettiin kipittämään porukalla ympäriinsä Seela edellä. Vähän iholle liimautuvaa sorttia tuo mies?

Kyllä on isokin laidun äkkiä kartoitettu. Alhaalla oikealla on jo ruohonjuuritason kartoitus menossa..

"Virkeän oloinen hevonen", taisi olla ainoa päällimmäinen tunnelma sillä hetkellä.. Muutamissa minuuteissa oli kaikki ilmansuunnat käyty läpi ja lopulta Riku kyllästyi vauhdikkaan naisen perässä juoksemiseen. Se jäi hölmön näköisenä tuijottamaan Seelan säntäilyä. Pian Riku palasi oman heinäkasansa tuhoamistehtävään ja suuremmilta alkukriiseiltä näytettiin välttyvän.

Pian myös Seelan kohdalla meno rauhoittui. Kameran takana mietin, että onpas se nätti.

Kun pahimmat intoilut ja säntäilyt oli purettu, heinä alkoi kiinnostaa Seelaakin. Ja tietysti nimenomaan se toisen pino. Riku teki aika nopeasti selväksi, ettei aio hievahtaa omalta valtaukseltaan. Nokkaantunut lady ymmärsi kerrasta talon isännän oikeudet. Tulipahan testattua onko siinä miestä.

Isännän pino on isännän pino.

Kohtalaisen hyvin hevoset näyttivät sietävän ihan lähikontaktiakin toisiinsa. Rikun rauhallinen olemus ja lempeä, hyväntuulinen käytös tasaannutti Seelankin hyvin pian. Riku oli selvästi hyvin mielissään uudesta naisystävästään. Olin todella iloinen!

No, onhan se kohteliasta uudelle tyttöystävällekin tarjota..  Toi Seela on aika kiva.

Ei aikaakaan, kun Seelakin malttoi paneutua heinänsyöntiin. Tasaantunut nainen rohkaistui heittäytymään jo piehtaroinnin nautintoon.

Lisää kuvateksti

Kotiutuminen oli lähtenyt alulle. Tutustumisseremonia oli suoritettu hyvässä hengessä ja rauha palautunut laitumelle. Minulla oli onnistunut fiilis. Ja oli mukava huomata, ettei tamma koittanut kertaakaan tarjota monoa toiselle.. Ei ainakaan potkimiskäytös ollut tämän perusteella ihan höllässä. 

On onni, että kotilaidun oli ihan pihapiirin yhteydessä. Hevosten elämää on helppo tarkkailla vaikkapa kahvikupposen ääreltä. Tutustuminen oli näiden kahden kohdalla todella vaivatonta. Koko loppupäivä mentiin hyvin rauhallisissa merkeissä, ja Seela oli tyyni kun kesäinen poutapäivä. Olemuksesta oli vaikea uskoa, että hevonen oli vasta saapunut. En nähnyt koskaan yhteenottoja, tai minkäänlaisia muitakaan kriisejä näiden kahden välillä. Heti ensimmäisestä päivästä saakka Rikulla ja Seelalla oli selvät sävelet. Riku oli isäntä, mutta todella reilu sellainen. Asetelma oli juuri kuin olin toivonutkin: Riku sai oman tyttöystävän!

Tästä se lähtee. Uusi seikkailu.

-Emilia