Jorinoita pääni sisällä - Ajatuksia Seelasta ratsuna
Kun yhteinen taipaleemme Seelan kanssa alkoi, minulla oli tapana kirjoitella ajatuksiani ylös. Jaan joitakin sen aikaisia mietteitä seuraavaksi. Näiden ajatusten pohjalta on sitten helpompi alkaa selostaa varsinaista koulutusprojektia. Seuraavaksi siis luvassa satunnaista tajunnan virtaa! :D
Paljon
kuulee puhuttavan lämminverisen ravihevosen sopimattomuudesta ratsun rooliin.
Olen useasti kuullut huolenilmaisuja etenkin rakenteellisiin seikkoihin
kohdistuen.
Olen
tässä kohden itse kamppaillut samojen huolenaiheiden kanssa. Jalostussuuntaus
kautta aikain on pyrkinyt korostamaan ravihevosilla hyvin erilaisia piirteitä
ja ominaisuuksia verrattaessa ratsuhevosrotuihin.
Oli
hevonen rodultaan tai käyttötarkoitukseltaan mikä vain, olemusta on joka tapauksessa aina tarkkailtava.
Hevosenkäsittelyssä ensisijaista on huolehtia hyvinvoinnista ja terveydestä.
Ihmisen asettamat tavoitteet tulevat vasta näiden jälkeen. Olemme kuitenkin
elävien, tuntevien olentojen kanssa tekemisissä.
Nämä
ihmisen asettamat tavoitteet luovatkin sitten raamit omalle
hevosharrastukselle. Jokainenhan haluaa löytää omaan käyttötarkoitukseen
mahdollisimman passelisti soveltuvan kumppanin karvakorvien monenkirjavasta
joukosta.
Seelan
kohdalla kävin pitkällisen pohdinnan kypsytellessäni ajatusta
ratsukoulutuksesta. Aloitin määrittelemällä termiä ”ratsu” itselleni. Jollekin
ratsu on hevonen, joka kykenee rakenteensa ja dynamiikkansa puolesta kohoamaan
esimerkiksi nykyisten kouluratsastusihanteiden mittakaavassa taso tasolta
ylöspäin. Toiselle ratsun määritelmään riittää, jos hevosen selässä voi istua.
Kiitos Merjalle kuvista! |
Myönnän,
että määritelmää pohtiessani en viisastunut yhtään. Monestakin syystä. Seela
oli pitkällisen ravihevosjalostuksen tuotos. Ravihevosien rakenteessa löytyy
toki paljonkin keskinäisiä eroja – jokainen on yksilö. En osannut yhtään
arvioida rakenteen puolesta mahdollista soveltumista selkään kohdistuvan taakan
kannatteluun. Toisena ongelmana oli tavoitteiden puuttuminen. En vain osannut
muodostaa mitään sen suurempia tavoitteita tammalle. Se oli minulle täysin uusi
tuttavuus, jolla ratsastushistoriaa ei ollut.
Tämänlainen
”päivä kerrallaan” eläminen oli vapauttavaakin. Jos koittaisikin päivä, jolloin
nousen Seelan selkään ja huomaan että se ei hommaan sovellu, se sopii. Ja jos
vaikuttaisikin sopivan, terveys ja hyvinvointi ovat kuitenkin etusijalla.
Eihän
tämänlainen ajattelutapa ihan ongelmatonta ole. Hevonen on tunnettava varsin
hyvin, jotta huomaa hyvinvoinnin heikentymisestä kielivät signaalit. Joskus
jopa oikeasti kipeää hevosta voi olla vaikea tunnistaa, sillä saaliseläimenä
hevonen pyrkii viimeiseen asti peittämään kipuilunsa. Tämä tosin on riski, joka
tulee vastaan jokaisen hevosen kanssa, rodusta riippumatta. Ja ainahan
pohjimmiltaan hevosen pitäminen tapahtuu ihmislähtöisesti. Hevosharrastus
ylipäätään on ihmisen keksintöä, ihmistä varten. Itsekästä, tiedän! Tätä nyt varmaan
on suotta analysoida sen enempää, saisi varmasti äkkiä kirjoitettua etiikkaa
käsittelevän moralisoivan romaanin..
Toinen linssilude meinasi hankaloittaa kuvaamistuokiota.. :D |
No,
luotin että tarkkailemalla hevosen reaktioita löydän meidän rajat. Motiivini
ratsukoulutukselle oli oma kiinnostukseni leppoisaa maastoilua kohtaan. Lisäksi
Seela vaikutti varsin aktiiviselta ja toiminnalliselta tapaukselta, joka hyvin
mielellään aina lähti laitumelta kävelyretkille kanssani. Virikkeellisyyttä
varmasti oli isolla ja vaihtelevalla laitumellakin tarjolla, mutta tuskin hevosen
hyvinvointia ainakaan voi suuremmin heikentää jos vie hevosta pidemmille
retkille toisen ratsukon kanssa lähimaastoihin. Oman harrastusmotivaationikin
ylläpitämiseksi kaipasin joka tapauksessa säännöllistä touhuilua hevosen
kanssa. Ja päivittäinen käsittely luonnollisesti on paras väylä tutustua
hevoseen perin pohjin.
Pidemmittä jorinoitta: En nähnyt suoranaisia
esteitä ratsuhommien aloittamiselle. Seela vaikutti olemukseltaan erittäin
järkevältä, selväpäiseltä ja helpolta käsitellä. Hyväntuulinen tamma oli
pintapuolisesti tarkastettu terveeksi, ja sen historiassakaan ei ollut pahemmin
moitteita. Näistä lähtikohdista tein siis päätöksen ruveta pitkälliseen prosessiin kohti ratsuuden saloja!
-Emilia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti